Näytetään tekstit, joissa on tunniste parisuhde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste parisuhde. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. elokuuta 2012

Pohdiskelua netin diagnoosien avulla


Koko strippariepisodi laukesi poikien päätettyä, että he haluavat sittenkin miesten illan. Kuten eräs kommentoija juttelikin, minun on saatava itseni ylös paskan itsetunnon suosta. Itsekin päädyin siihen lopputulokseen, että oman itseluottamukseni parantaminen on parasta, mitä voin suhteemme eteen tehdä.


  Lueskelin netistä erinäisiltä sivustoilta mustasukkaisuudesta ja huonosta itsetunnosta, ja nappasin talteen muutamia pätkiä, jotka sopivat minuun.

"Sairaalloisesti mustasukkaisen puoliso alkaa usein vetäytyä ja muuttuu hiljaiseksi. Hän ei uskalla kertoa kumppanilleen asioista, sillä pelkää puolison reaktioita. Puhumattomuus puolestaan lisää epävarmuuden tunnetta ja ruokkii mustasukkaisen mustaa mieltä."
En miellä itseäni sairaalloisen mustasukkaiseksi, mutta muutoin koko pätkä on kuin omasta päiväkirjastani. Nieleskelen pettymystä, harmitusta ja mustasukkaisuutta, koska pelkään, että mies suuttuu jos sanon jotain. Muutaman kerran olen sanonut, jos olen mustasukkainen jostain naisesta. Miehen kaverituttavahyvänpäiväntuttupiiriin kuuluu nimittäin paljon naisia, joten suhteen alkupuolella jokainen heistä tuntui uhkalta. Kun olen nämä huoleni miehelle kertonut, hän oli tuohtunut jonkin aikaa ja ihmetteli, miksi en luottanut häneen. Sitten kuitenkin piti hyvänä ja nauroi hölmöilylleni.

"Heikkoitsetuntoinen ihminen kerää helposti ympärilleen itseään huonosti kohtelevia ihmisiä. Tällöin ympäristön palaute ruokkii omaa käsitystä itsestä huonona ihmisenä. Avain itsetunnon parantumiseen löytyy kannustavista, rakastavista ja arvostavista ihmissuhteista."



Nauroin ääneen, minähän olen kuin suoraan oppikirjan esimerkki! 
"Heikon itsetunnon taustalla on usein traumaattisia lapsuuden kokemuksia, jotka saattavat vaatia keskustelua terapeutin tai psykologin kanssa. Vasta kun trauma on saatu purettua, on mahdollista alkaa rakentaa uutta, positiivisempaa käsitystä itsestä."

Olen useasti miettinytkin, kannattaisiko minun mennä ammattiauttajan juttusille. Toisinaan asiat tuntuvat  kasaantuvan, ja minä rutistun kaiken alle koska en uskalla pyytää apua. Olisi todella helpottavaa jakaa tuntemuksia ulkopuolisen kanssa. Kavereiden kanssa juttelu tietysti auttaa, mutta eihän se ole heidän asiansa hoitaa minun murenevaa mieltäni. Päiväkirjan pitäminen on ollut tehokasta tee-se-itse-terapiaa, mutta sekin on jäänyt viimeaikoina kahden blogin pitämisen jalkoihin.

Mustasukkaisuus voidaan luokitella viiteen eri tyyppiin:
"Omistava mustasukkaisuus: "Pidä näppisi irti hänestä!"
Omistava mustasukkaisuus tulee ilmi tilanteissa, joissa oma “omistusoikeus” koetaan uhatuksi. Omistavaa mustasukkaisuutta voidaan kokea myös esimerkiksi silloin, kun puolisomme käyttäytyy mielestämme liian itsenäisesti.



Eikö strippariepisodi ollutkin juuri tätä?




Kilpaileva mustasukkaisuus: "Miten hän voi olla parempi kuin minä?"
Kilpaileva mustasukkaisuus liittyy tilanteisiin, joissa oma itse koetaan huonommaksi tai heikommaksi kuin “kolmas osapuoli”. Kilpailevaan mustasukkaisuuteen liittyy usein kyvyttömyyden tunteita ja pelkoa tulla epäedullisesti vertailluksi.
Kuten myös tämä.
Pelokas mustasukkaisuus: "älä jätä minua!"
Pelokas mustasukkaisuus on reaktio yksinäisyyden tai hylkäämisen uhkaan. Tällaiseen mustasukkaisuuteen liittyy kokemus siitä, että puoliso jättää meidät yksin.


Tämä on kaiken takana, pelko siitä, että mies löytää paremman ja alkaa kohdella minua kuten minua kohdeltiin aiemmassakin suhteessa.


. . .



Jutun juju alkaa nyt valjeta minulle. Ongelma on omassa mielessäni, ja miehellä ei ole siihen vaikutusvaltaa ennen kuin itse alan ottaa ohjat omiin käsiini. Minun täytyy alkaa arvostamaan itseäni, lopettaa jatkuva peilikuvan arvostelu ja olla ylpeä itsestäni ja saavutuksistani. Minä olen kaunis, mukava, viisas, seksikäs, upea ja juuri täydellinen miehelleni. Minä haluan vain mieheni ja mieheni haluaa vain minut. Tässäpä ajateltavaa ja työstettävää. Olen varma, että seksielämä paranee kuin itsestään, kun lakkaan inhoamasta itseäni niin innokkaasti.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Mikä tekee onnelliSeksi?

FACT FILE
Sukupuoli:
nainen
Ikä: 20
Siviilisääty: avopuoliso/kihlattu
Suhteen kesto: 1,5v
Ongelma: surkea seksi
Tavoitteet: puhtia, intoa ja tunnetta seksiin, paljon.
Konkreettiset keinot tavoitteen saavuttamiseksi: itsetutkiskelua, seksioppaita ja puhumista rakkaan kanssa. Oman kivan opettelu (en nimittäin koskaan masturboi)

Minulla on upea mies. Koko suhde eteni alkuaikoina nopeasti, aloimme seurustelemaan kuukauden tuntemisen jälkeen ja kihlat vaihdoimme kahdeksan kuukauden taipaleen jälkeen. Seksi tuli kuvioihin mukaan heti suhteen alussa, sillä molemmat olemme hyvin seksuaalisia ihmisiä. Tai minä olin. Enää en ole siitä niin varma, sillä miehen aloitteet lähinnä ällöttävät, ja seksistä on tullut jyystämistä, joka ei tunnu missään eikä miltään. Makoilen siinä, pidän ääntä, liikun mukana, mutta mieleni on jossain aivan muualla (yleisimmin töissä, pyykkikasassa, tiskivuoressa tai lattialla pölypallojen seassa. Myös elokuvista tulee mieleen aivan uusia piirteitä ja kysymyksiä kun on leka sisällä).

  Olen pohdiskellut tätä asiaa pääni sisällä jo puoli vuotta, sillä tiedän tasan tarkkaan milloin ongelma alkoi. En tahdo kuulostaa siltä stereotyyppiseltä avioneuvontapariskuntavaimolta, mutta se on mieheni vika. Hän jättäytyi työttömäksi joulukuussa, sillä paska työ alkoi viedä mehut hänestä. Hän lopetti, sanoi pitävänsä pari viikkoa ansaittua lomaa. Pari viikkoa on nyt kestänyt kahdeksan kuukautta, ja nyt se olen minä jonka pää ei enää kestä. Ei ole kestänyt pitkään aikaan, ja viimeiset kuukaudet ovat olleet täynnä itkupotkuraivareita, oli mies paikalla tai ei. Seksi on ollut viimeisenä mielessä, silti sitä on harrastettu päivittäin.

  Miehessä kunnianhimo on kaikista seksikkäintä. Se, että tietää mitä haluaa ja hankkii sen keinoja kaihtamatta... Huh huh. Tämä tyttö kaatuu jo pelkästä mielikuvasta. Ihanasta, seksikkäästä miehestäni on tullut, sosiaalipummi, päämäärätön pussikaljoittelija.

En tunne itseäni enää tyttöystäväksi, avopuolisoksi tai kihlatuksi. Tunnen itseni huoltajaksi, joka antaa taskurahaa että poika saisi kaljaa kavereiden kanssa. Tunnen itseni hyväksikäytetyksi.

Rakastan miestäni. En missään nimessä, missään tapauksessa aio erota, sillä tiedän tämän olevan vain väliaikainen tila. Hän on minun puuttuva kappaleeni, ja seksiä lukuunottamatta suhteemme on niin täydellinen, kuin ihmisten välinen suhde voi olla. Olemme tasapainoinen, rakastava pari, jolla on ongelma. Ongelma, josta mieheni ei tiedä. Ei ainakaan ole sanonut; saattaa toki olla, että hänkin pitää omaa blogiaan samasta aiheesta selkäni takana! :D

  Tämän blogin päämäärä on siis hyvin spesifi: Seksielämän laadun parantaminen.

Jotta pääsisit mukaan kelkkaan, seksielämämme tiivistetty versio tulee tässä

1-6kk: Seksiä, seksiä, seksiä. Seksiä sohvalla, kämppiksen pedillä, kellarin häkkivarastossa, lentoaseman vessassa, lattialla, seinää vasten, sängyssä, takaapäin, edestäpäin, kakkoseen, ykköseen, suuseksiä, seksileikkejä, seksileluja... You name it.

7kk: Paljon riitaa ja tappeluja. Seksiä hyvin harvoin. Mustasukkaisuus kukkii.

8kk: Kihloihin. Elämä on ihanaa, seksi on ihanaa. Löysimme toisemme uudelleen eron partaalta.

9kk-11kk: Normisettiä. Uusia leluja, uusia asentoja.

12kk--> Kamalaa, yksitoikkoista seksiä. Hyviä kertoja harvassa, ja nekään eivät tunnu enää niin hyviltä. Orgasmeista ei tietoakaan. Paljon feikkaamista minun osaltani. Yritän puhua, asiat paranevat hetkeksi, kohta taas ennallaan. Työstressi vie kaikki halut. Jos minulla olisi rannekello, vilkuilisin sitä useamman kerran seksin aikana.