Mikä tekee onnelliSeksi?

FACT FILE
Sukupuoli: nainen
Ikä: 20
Siviilisääty: avopuoliso/kihlattu
Suhteen kesto: 1,5v
Ongelma: surkea seksi
Tavoitteet: puhtia, intoa ja tunnetta seksiin, paljon.
Konkreettiset keinot tavoitteen saavuttamiseksi: itsetutkiskelua, seksioppaita ja puhumista rakkaan kanssa. Oman kivan opettelu (en nimittäin koskaan masturboi)

Minulla on upea mies. Koko suhde eteni alkuaikoina nopeasti, aloimme seurustelemaan kuukauden tuntemisen jälkeen ja kihlat vaihdoimme kahdeksan kuukauden taipaleen jälkeen. Seksi tuli kuvioihin mukaan heti suhteen alussa, sillä molemmat olemme hyvin seksuaalisia ihmisiä. Tai minä olin. Enää en ole siitä niin varma, sillä miehen aloitteet lähinnä ällöttävät, ja seksistä on tullut jyystämistä, joka ei tunnu missään eikä miltään. Makoilen siinä, pidän ääntä, liikun mukana, mutta mieleni on jossain aivan muualla (yleisimmin töissä, pyykkikasassa, tiskivuoressa tai lattialla pölypallojen seassa. Myös elokuvista tulee mieleen aivan uusia piirteitä ja kysymyksiä kun on leka sisällä).

  Olen pohdiskellut tätä asiaa pääni sisällä jo puoli vuotta, sillä tiedän tasan tarkkaan milloin ongelma alkoi. En tahdo kuulostaa siltä stereotyyppiseltä avioneuvontapariskuntavaimolta, mutta se on mieheni vika. Hän jättäytyi työttömäksi joulukuussa, sillä paska työ alkoi viedä mehut hänestä. Hän lopetti, sanoi pitävänsä pari viikkoa ansaittua lomaa. Pari viikkoa on nyt kestänyt kahdeksan kuukautta, ja nyt se olen minä jonka pää ei enää kestä. Ei ole kestänyt pitkään aikaan, ja viimeiset kuukaudet ovat olleet täynnä itkupotkuraivareita, oli mies paikalla tai ei. Seksi on ollut viimeisenä mielessä, silti sitä on harrastettu päivittäin.

  Miehessä kunnianhimo on kaikista seksikkäintä. Se, että tietää mitä haluaa ja hankkii sen keinoja kaihtamatta... Huh huh. Tämä tyttö kaatuu jo pelkästä mielikuvasta. Ihanasta, seksikkäästä miehestäni on tullut, sosiaalipummi, päämäärätön pussikaljoittelija.

En tunne itseäni enää tyttöystäväksi, avopuolisoksi tai kihlatuksi. Tunnen itseni huoltajaksi, joka antaa taskurahaa että poika saisi kaljaa kavereiden kanssa. Tunnen itseni hyväksikäytetyksi.

Rakastan miestäni. En missään nimessä, missään tapauksessa aio erota, sillä tiedän tämän olevan vain väliaikainen tila. Hän on minun puuttuva kappaleeni, ja seksiä lukuunottamatta suhteemme on niin täydellinen, kuin ihmisten välinen suhde voi olla. Olemme tasapainoinen, rakastava pari, jolla on ongelma. Ongelma, josta mieheni ei tiedä. Ei ainakaan ole sanonut; saattaa toki olla, että hänkin pitää omaa blogiaan samasta aiheesta selkäni takana! :D

  Tämän blogin päämäärä on siis hyvin spesifi: Seksielämän laadun parantaminen.

Jotta pääsisit mukaan kelkkaan, seksielämämme tiivistetty versio tulee tässä

1-6kk: Seksiä, seksiä, seksiä. Seksiä sohvalla, kämppiksen pedillä, kellarin häkkivarastossa, lentoaseman vessassa, lattialla, seinää vasten, sängyssä, takaapäin, edestäpäin, kakkoseen, ykköseen, suuseksiä, seksileikkejä, seksileluja... You name it.

7kk: Paljon riitaa ja tappeluja. Seksiä hyvin harvoin. Mustasukkaisuus kukkii.

8kk: Kihloihin. Elämä on ihanaa, seksi on ihanaa. Löysimme toisemme uudelleen eron partaalta.

9kk-11kk: Normisettiä. Uusia leluja, uusia asentoja.

12kk--> Kamalaa, yksitoikkoista seksiä. Hyviä kertoja harvassa, ja nekään eivät tunnu enää niin hyviltä. Orgasmeista ei tietoakaan. Paljon feikkaamista minun osaltani. Yritän puhua, asiat paranevat hetkeksi, kohta taas ennallaan. Työstressi vie kaikki halut. Jos minulla olisi rannekello, vilkuilisin sitä useamman kerran seksin aikana.