Mukavaa, että kommentoitte edelliseen postaukseen!
Asiat eivät juuri ole mihinkään kehittyneet. Kaikki pointit, joita toitte esille, ovat hyviä ja aivan totta. Siltikään se ei poista sitä tosiasiaa, että minuun sattuu. Tunnen itseni nöyryytetyksi, ja tahtomattani käyttäydyn aivan kuin mies olisi pettänyt minua. Kaikki, mikä oli ennen suloista, on nyt ärsyttävää. Suukot tuntuvat väkinäisiltä, kosketus ahdistaa, nukkumaan mennessä toistelen mielessäni "älä tuu lähemmäs, älä tuu lähemmäs" kun itse linnottaudun sängyn reunalle. Toiset teistä ajattelevat varmaan minun olevan tiukkapipoinen kukkahattutäti, toiset taas naiivi Disney -elokuvien sankaritar, jolle jo käsistä pitely on posket punoittavaa hommaa. Näin minä kuitenkin ajattelen; varatun miehen ei pitäisi (haluta) katsella strippareita.
Polttarit lähenevät päivä päivältä, ja ahdistus kuristaa kurkkua. Mies ei ota tosissaan mitään, mitä sanon. Kun yritän puhua hänelle asiasta, vastaus on "hölmö" tai "älä muru turhaan murehdi". Tunnen itseni typeräksi räkänokaksi, joka valittaa siitä, että isosisko sai isomman viipaleen jäätelöä. Tunnen itseni riittämättömäksi, tyhmäksi, huonoksi, tyhjäksi ja tarpeettomaksi. Tähän mennessä mies tarvitsi minua seksiin, mutta nyt hän näköjään on lähtenyt hakemaan kiihottumista jo muualta. Mies aina vitsailee minun pihtailustani, mutta tiedän, että hän on ainakin puoliksi tosissaan. Siksi tämä onkin kuin isku kasvoille, "jos et sinä anna niin saan kyllä muualtakin". Mies on silminnähden iloinen, että puhun hänelle taas, mutta aina asian tullessa mieleeni joudun keskittämään kaiken energiani kyynelten nieleskelyyn.
Edellinen poikaystäväni oli naistenmies. Se oli ilmiselvää jo heti alusta, mutta jostain syystä minulle se selkisi vasta useamman kuukauden on-off seurustelun jälkeen. On-Offilla tarkoitan sitä, että aina kun mies halusi, hän pyysi minut luokseen. Muutoin ei edes tervehtinyt kadulla. Joka kerta, kun hän kertoi yksityskohtia uusista valloituksistaan, ajattelin vain, miksi minä en riitä. Kuukausien pohdinnan jälkeen päädyin siihen tulokseen, että olen ruma, lihava, turha ja tyhmä. Tuota haavaa olen paikkaillut siitä asti. Tämä stripparijuttu repi haavat uudelleen auki. Olen taas se ruma, lihava, turha ja tyhmä nainen, joka kuvitteli, että voisi omana itsenään olla rakastettava.
Tiedän, että monet teistä jo siellä huokailevat että gimme a break, mutta olen aivan tosissani. Tiedän, että joidenkin mielestä ylireagoin, mutta näin minä vain tunnen. Silti, oli asiasi mikä tahansa, kommentoi. Olen aivan hukassa, harkitsin tänään jo eroa hetken. Miksi?
Onneksi mies on koko viikonlopun pois.