perjantai 24. elokuuta 2012

Kriisi oman pään sisällä


Mukavaa, että kommentoitte edelliseen postaukseen!

 Asiat eivät juuri ole mihinkään kehittyneet. Kaikki pointit, joita toitte esille, ovat hyviä ja aivan totta. Siltikään se ei poista sitä tosiasiaa, että minuun sattuu. Tunnen itseni nöyryytetyksi, ja tahtomattani käyttäydyn aivan kuin mies olisi pettänyt minua. Kaikki, mikä oli ennen suloista, on nyt ärsyttävää. Suukot tuntuvat väkinäisiltä, kosketus ahdistaa, nukkumaan mennessä toistelen mielessäni "älä tuu lähemmäs, älä tuu lähemmäs" kun itse linnottaudun sängyn reunalle. Toiset teistä ajattelevat varmaan minun olevan tiukkapipoinen kukkahattutäti, toiset taas naiivi Disney -elokuvien sankaritar, jolle jo käsistä pitely on posket punoittavaa hommaa. Näin minä kuitenkin ajattelen; varatun miehen ei pitäisi (haluta) katsella strippareita.

Polttarit lähenevät päivä päivältä, ja ahdistus kuristaa kurkkua. Mies ei ota tosissaan mitään, mitä sanon. Kun yritän puhua hänelle asiasta, vastaus on "hölmö" tai "älä muru turhaan murehdi". Tunnen itseni typeräksi räkänokaksi, joka valittaa siitä, että isosisko sai isomman viipaleen jäätelöä. Tunnen itseni riittämättömäksi, tyhmäksi, huonoksi, tyhjäksi ja tarpeettomaksi. Tähän mennessä mies tarvitsi minua seksiin, mutta nyt hän näköjään on lähtenyt hakemaan kiihottumista jo muualta. Mies aina vitsailee minun pihtailustani, mutta tiedän, että hän on ainakin puoliksi tosissaan. Siksi tämä onkin kuin isku kasvoille, "jos et sinä anna niin saan kyllä muualtakin". Mies on silminnähden iloinen, että puhun hänelle taas, mutta aina asian tullessa mieleeni joudun keskittämään kaiken energiani kyynelten nieleskelyyn. 

 Edellinen poikaystäväni oli naistenmies. Se oli ilmiselvää jo heti alusta, mutta jostain syystä minulle se selkisi vasta useamman kuukauden on-off seurustelun jälkeen. On-Offilla tarkoitan sitä, että aina kun mies halusi, hän pyysi minut luokseen. Muutoin ei edes tervehtinyt kadulla. Joka kerta, kun hän kertoi yksityskohtia uusista valloituksistaan, ajattelin vain, miksi minä en riitä. Kuukausien pohdinnan jälkeen päädyin siihen tulokseen, että olen ruma, lihava, turha ja tyhmä. Tuota haavaa olen paikkaillut siitä asti. Tämä stripparijuttu repi haavat uudelleen auki. Olen taas se ruma, lihava, turha ja tyhmä nainen, joka kuvitteli, että voisi omana itsenään olla rakastettava.

Tiedän, että monet teistä jo siellä huokailevat että gimme a break, mutta olen aivan tosissani. Tiedän, että joidenkin mielestä ylireagoin, mutta näin minä vain tunnen.  Silti, oli asiasi mikä tahansa, kommentoi. Olen aivan hukassa, harkitsin tänään jo eroa hetken. Miksi?


Onneksi mies on koko viikonlopun pois.

2 kommenttia:

  1. Kommentoin vielä tännekin: Sun pitää nyt oikeasti psyykata ittes ulos huonosta itsetunnosta, ja ajatella niin päin, että vaikka se strippari kuinka haluaisi sun miestä, niin ei kuitenkaan saa. Ei sun mies anna sille. Mutta sulle antaa. Eli sä olet sen stripparin yläpuolella. Ja sillä sipuli.

    Ja kyllä varatun miehen pitää katsella strippareita ja olla kiinnostunut seksistä ihan muutenkin. Mutta jos oikeasti ei kuitenkaan muita naisia paneskele, niin ole onnellinen - asiat on kunnossa.

    Se porno vaan kuuluu normaalin miehen elämään. Jos minäkin vien autoni korjattavaksi johonkin nyrkkipajalle, niin varmasti en uskalla sitä sinne jättää, jos ei jo heti asiakaspalvelutiskillä ole tissi-kalenteria, ja korjaamon puolella oikein kunnolliset perseen kuvat, jotka on mustilla rasvaisilla sormilla teipattu sinne seinille. Jos ei näitä näy, niin koko autokorjaamo on niin outo paikka, että en ainakaan minä uskaltaisi enkä haluaisi sinne autoani jättää.

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa koko juttu purkaantui nyt sillä, että polttareihin ei edes tule stripparia, halusivat sittenkin vain miesten illan. Heti helpotti, ja nyt on "kaikki kunnossa", eli lakaistu toistaiseksi maton alle. Tiedän, että kaikki johtuu omasta kuvitellusta surkeudestani, ja jos vaikka nyt katson peiliin, näen hemmetin kauniin naisen jolla on kaunis kroppa. Tiedän, että olen aivan liian ankara itselleni. Siitä tavasta tuskin hiljalleen oppii pois, vaan täytyy psyykata itseni ulos siitä, aivan kuten sanoitkin. Se olisi varmasti parisuhteenkin kannalta paras asia, jonka voin tehdä.

    Ei minua haittaa että mies katselee pornoa. Porno on minusta niin surkuhupaisaa ja kulunutta tavaraa, että en koe sitä "uhkaksi" (uhaksi?). Muiden naisten katselu taas; en voisi väittää, että en itse koskaan katso muiden miesten perään kieli pitkällä. Strippari kuitenkin ylitti jonkin rajan. Se tuli liian fyysiseksi ja liian lähelle. Strippiesityksen katsominen nauhalta taas olisi ihan ok. Kuten myös se, jos yhdessä menisimme strippiklubille tms.

    Kaiken kiteyttää kuitenkin se, mitä sanoin miehelleni eilen tilanteen lauettua: "Anteeksi kun olen ollut niin vaikea, mutta jos joku asia satuttaa niin en voi teeskennellä että kaikki on ok."

    Kiitos kommenteistasi, taas. Olet hyvä kirjoittamaan ja lisäksi annat hyviä näkökulmia ja neuvoja :-) Nauroin ihan ääneen tuolle autokorjaamojutulle. :D Miehet ja naiset ilmeisesti ovat todellakin niin erilaisia kuin naistenlehdet väittävät... :D

    VastaaPoista